Kolme pientä pukkia

Kertomus Norjasta

*

Olipa kerran kolme pukkia, pikkupukki, keskipukki ja isopukki, jotka asuivat niityllä vihreässä laaksossa.

Pukit söivät mielellään herkullista ruohoa, mutta valitettavasti niiden niitty oli muuttunut ruskeaksi ja karuksi, koska ne olivat ahneita pukkeja ja syöneet viimeisenkin ruohonkorren.

Pukit olivat kuitenkin edelleen nälkäisiä.

Kaukaisuudessa ne näkivät niityn, joka oli täynnä vihreää, herkullista ruohoa, mutta sinne pääsi vain yhtä reittiä: joen yli kulkevaa huteraa siltaa.

Sillan alla asui kuitenkin kauhean hirmuinen peikko, jolla oli myös aina nälkä. Ja sen mielestä mikään ei ollut suurempaa herkkua kuin mehukas kilipukki.

Ensimmäisenä sillalle saapui pikkupukki. Se astui sillalle varovasti yhdellä sorkallaan, ja sitten toisella.

Silta oli kuitenkin niin hatara, että vaikka pikkupukki kuinka yritti, sen sorkista kuului klip-klop, klip-klop niiden osuessa lankkuihin.

Yhtäkkiä kuului kamala ärjäisy:

"Kuka kulkee sillallani?"

Sillan alta kurkisti hirmuinen peikko.

Pikkupukin sorkat tärisivät kauhusta, mutta se onnistui vinkaisemaan: "Se olen vain minä. Olen menossa toiselle puolelle syömään ruohoa."

"Etkä ole! Minä syön sinut aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi!"

"Voi ei!" sanoi pikkupukki kauhuissaan. "Minä olen vain pikkuinen pukki. Miksi et odottaisi veljeäni? Hän on paljon isompi kuin minä ja maistuu paljon paremmalta."

*

Niinpä ahne peikko päätti odottaa, ja pikkupukki hyppeli sillan yli ja alkoi syödä tuoretta vihreää ruohoa joen toisella puolella.

Toiset pukit näkivät pikkupukin syömässä vihreää ruohoa ja tulivat kateellisiksi, koska nekin halusivat päästä maistamaan.

Niinpä keskipukki ja isopukki menivät sillalle ja alkoivat ylittää jokea.

Klip-klop, klip-klop kopisivat keskipukin sorkat. Taas hirmuinen peikko kurkisti sillan alta.

"Kuka kulkee sillallani?" se ärjyi.

Keskipukin sorkat tutisivat, mutta se kykeni kuitenkin sanomaan, lempeimmällä äänellään:

"Minä vain. Seuraan veljeäni pikkupukkia ja menen syömään herkullista ruohoa."

"Etkä mene! Minä syön sinut aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi!"

"Voi ei, herra peikko, et sinä minua halua syödä. Ei sinun vatsasi minusta täyty. Odota kunnes veljeni tulee tänne – hän maistuukin paljon paremmalta kuin minä."

"Hyvä on sitten", peikko sanoi, ja niin keskipukki kipitti yli sillan ja alkoi syödä herkullista vihreää ruohoa yhdessä pikkupukin kanssa.

Rohkea isopukki oli kateellinen, eikä malttanut odottaa pääsevänsä sillan yli veljiensä luokse.

Joten hän astui urheasti sillalle isoilla sorkillaan.

Klip-klop, klip-klop.

Yhtäkkiä hirmuinen peikko kurkisti sillan alta.

"Kuka kulkee sillallani?" se karjaisi.

"Minä vain. Isopukki. Kuka sinä luulet olevasi?"

"Minä olen peikko ja syön sinut aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi!"

"Etkä syö!"

"Kyllä vain syön, saatpa nähdä!"

Peikko kävi isopukin kimppuun, mutta tämä hyökkäsi urhoollisesti peikkoa vastaan, nappasi peikon sarviinsa ja heitti jokeen.

Peikko katosi virtaavaan veteen, eikä sitä nähty enää koskaan.

Sen jälkeen kuka tahansa on voinut ylittää sillan ja päässyt nauttimaan herkullisesta vihreästä ruohosta kolmen pukin kanssa.