Robin Hood

Englantilainen kansantarina

Yli seitsemänsataa vuotta sitten eli nuori mies, jonka nimi oli Locksleyn Robert. Hänen ystävänsä tunsivat hänet nimellä Robin.

Robin asui äitinsä kanssa Locksleyn tilalla. Hänen isänsä oli sotilas ja taistelemassa ulkomailla. Kuningas Rikhard Leijonamieli taisteli vihollistaan vastaan kaukaisessa maassa.

Kuninkaan sotiessa ulkomailla hän oli jättänyt nuoremman veljensä hallitsemaan Englantia. Rikhardin veli Juhana ei ollut mukava mies, vaan hyvin ahne. Juhana halusi omistaa enemmän maata ja tiloja kuin Rikhard. Niinpä maanomistajien ollessa ulkomailla sotimassa kuninkaan kanssa, prinssi Juhana vei heidän tilansa ja maansa.

Eräänä päivänä prinssi Juhana lähetti miehensä ryöstämään Locksleyn tilaa. Robin, hänen äitinsä ja heidän työntekijänsä onnistuivat pakenemaan. Robin vei äitinsä turvaan tämän omien vanhempien luokse.

Robin oli hyvin vihainen siitä, että hänen isänsä koti ja maat oli viety, joten hän vannoi kostoa ahneille joukoille. Hän oli murheissaan, koska joutui jättämään rakkaan Marianinsa, joka asui lähistöllä. Siitä huolimatta Robin piiloutui syvälle Sherwoodin metsään, joka sijaitsi lähellä Nottinghamia.

Robinin seuraan liittyi myös muita, ja pian koko joukko ystävyksiä oli yhdessä piilossa kuninkaan joukkoja. Heidät tunnettiin "iloisina veikkoina", ja he pukeutuivat vihreään, minkä ansiosta he pystyivät naamioitumaan hyvin metsään.

Kaikki muut pukeutuivat vihreään paitsi Robinin ystävä Will. Hän pukeutui punaiseen, ja näytti syksyn lehdeltä piiloutuessaan. Vaatteiden vuoksi Robin antoi hänelle nimen "Puna-Will". Will taas kutsui Robinia "Robin Hoodiksi", koska tämän takissa oli huppu.

Kaikki Robinin joukkojen miehet olivat erinomaisia jousiampujia ja osasivat ampua jousen aivan suoraan keskelle kaukanakin olevaa maalitaulua. 

Aina kun joku prinssi Juhanan ahneista miehistä kulki tiellä Sherwoodin metsän halki, Robin Hood ja hänen iloinen rosvojoukkonsa tuli esiin piilostaan ja otti miehen kiinni.

"Tule syömään kanssamme", he sanoivat ja tarjosivat herkullisen aterian. Aterian lopuksi Robin Hood pyysi mieheltä maksua, ja Robinin miehet veivät miehen tavaroista kaiken kullan ja hopean ennen kuin lähettivät tämän jatkamaan matkaansa.

Nottinghamin sheriffi oli raivoissaan, että tällaista tapahtui hänen metsässään, mutta ei onnistunut löytämään Robin Hoodia ja tämän iloisia veikkoja, jotka olivat aivan liian taitavia piiloutumaan.

Robin miehineen ei pitänyt penniäkään ahneilta miehiltä varastamistaan rahoista. He jakoivat kaiken saaliin tuntemiensa köyhien kanssa, sellaisten, jotka olivat menettäneet kaiken ahneelle prinssi Juhanalle ja tämän joukoille. 

Ajan kuluessa Robin Hoodin joukkoihin liittyi lisää miehiä taistelemaan oikeuden puolesta. Yksi näistä miehistä oli Pikku-John. Hän oli reilun kaksi metriä pitkä ja taisteli upeasti pitkällä kepillään.

"Sinun nimesi pitäisi olla Iso-John, koska olet niin pitkä", Robin Hood nauroi. "Siksi onkin hauskaa kutsua sinua Pikku-Johniksi!" Myös kaikki muut alkoivat kutsua häntä Pikku-Johniksi.

Myös Alan-a-Dale liittyi iloisiin veikkoihin. Hän oli kiertelevä muusikko, joten hän soitti ja lauloi Robinin ja tämän joukkojen iloksi.

Eräänä päivänä munkki nimeltä Tuck saapui Sherwoodin metsään etsimään Locksleyn Robinia. Hänen mukanaan oli nuori nainen.

"Marian!" Robin huudahti heidät nähdessään.

Veli Tuck selitti:

"Marianin isä halusi tyttärensä menevän naimisiin vanhan rikkaan miehen kanssa. Marian itki ja sanoi, ettei voisi mennä naimisiin tämän kanssa, koska rakasti toista. Locksleyn Robin oli hänen ainoa todellinen rakkautensa. Tiesin, että Robin piileskeli Sherwoodin metsässä, joten pelastin Marianin ja toin hänet tänne, jotta hän voi mennä naimisiin rakkaansa kanssa."

Marion ja Robin halasivat onnellisina, ja veli Tuck ja Marian liittyivät iloisiin veikkoihin.

Eräänä päivänä Robin Hoodille tuotiin hirveitä uutisia:

"Kuningas Rikhard on otettu vangiksi kaukaisessa maassa. Hänen vangitsijansa päästää hänet vapaaksi vain, jos hänestä maksetaan kulta- ja hopealunnaat", viestintuoja kertoi. "Mutta prinssi Juhana on ilmoittanut, ettei hän aio maksa penninhyrrääkään veljensä hengestä, eikä hänellä ole pienintäkään aikomusta maksaa kultaa ja hopeaa veljensä vapauttamisesta."

"Koska hän haluaa itse olla Englannin kuningas!" Robin Hood huudahti inhoten.

Iloisilla veikoilla oli kuitenkin mainio idea. "Olemme antaneet kaikille tuntemillemme köyhille niin paljon rahaa, että heillä on kaikkea, mitä he tarvitsevat. Joten voimme ostaa lopuilla aarrearkussamme olevilla rahoilla kuningas Rikhardin vapauden."

Robin ja hänen miehensä maksoivat siis lunnaat kullalla ja hopealla kertomatta prinssi Juhanalle.

Muutamaa viikkoa myöhemmin tuntematon ritari ratsasti Sherwoodin metsään. Hän oli pukeutunut mustiin ja sanoi etsivänsä Robin Hoodia.

"Kuka oikein olet?" Robin vaati saada tietää.

"Olen musta ritari", hänelle vastattiin.

Kun ritari otti kypärän päästään, Robin tunnisti hänet.

"Kuningas Rikhard!" hän sanoi henkeään haukkoen. Robin kumarsi kuninkaan kunniaksi. Myös iloiset veikot kumarsivat, ja neito Marian niiasi.

"Olen tullut kiittämään sinua siitä, että maksoit lunnaani ja hankit minulle vapauteni", kuningas sanoi. "Olen kuullut, että veljeni Juhana ei ole ollut oikeudenmukainen hallitessaan maata. Olen saanut tietää, että hän oli ahne ja ryösti ihmisiltä kodit ja maat. Hän joutuu vastaamaan siitä minulle ja minä rankaisen häntä, ja palautan kotinne ja maanne kaikille teille, jotka olette ne menettäneet. Niin voitte elää siellä taas perheittenne kanssa."

Robin, Marian ja iloiset veikot vannoivat uskollisuuttaan kuninkaalle, joka tunnettiin nimellä Rikhard Leijonamieli.

Tarinaa Robinin ja hänen iloisten veikkojensa uskollisuudesta kuninkaalle kerrottiin eteenpäin sukupolvien ajan. Niinpä me tunnemme Locksleyn tilan Robinin tarinan vielä seitsemän vuosisataa myöhemmin.