Miksi norsut eivät osaa lentää

Hindujen kertomus

*

Kauan sitten, paljon kauemmin kuin useimmat ihmiset voivat muistaa, norsut osasivat lentää! Niillä oli valtavat siivet ja ne kiisivät halki taivaan niin nopeasti, että muut eläimet olivat ihmeissään. Joskus nämä valtavat olennot olivat myös hölmöjä. Shhh… muut eläimet vaikenivat siitä, eivätkä puhuneet asiasta koskaan.

Koska norsut olivat niin voimakkaita ja nopeita, Jumala päätti pyytää niitä avuksi. Hän saattoi lentää näillä valtavilla olennoilla, jotka auttoivat häntä saamaan maailman valmiiksi. Yhtenä hetkenä hän oli Kiinassa, josta saattoi lennähtää Islantiin silmänräpäyksessä! Norsut olivat lisäksi niin vahvoja, että ne saattoivat työntää ja siirtää vuoria ja jäävuoria, kunnes kaikki maailmassa oli täydellistä. Ne esimerkiksi auttoivat Jumalaa siirtämään Himalajan Intiaan ja Kilimandžaron Tansaniaan.

Norsuilla ratsastaen Jumala järjesti koko maailman ja teki siitä aivan täydellisen. 

Kun urakka oli valmis, Jumala sanoi norsuille, että ne voisivat jäädä lomalle pysyvästi. Tai… ainakin siihen asti, kun hänellä olisi tarjota heille uusi tehtävä.

Norsuilla ei ollut enää kovin paljon tekemistä. Arvaatko, mitä sitten tapahtui? Norsut laiskistuivat ja puhuivat aikansa kuluksi vanhoista ajoista. Ne puhuivat siitä, kuinka vahvoja olivat olleet. Ne puhuivat siitä, kuinka nopeita ne olivat ja kuinka ne olivat Jumalan suosikkeja. Mitä enemmän ne puhuivat, sitä enemmän ne alkoivat ajatella olevansa paljon, paljon parempia kuin muut eläimet maan päällä.

Ainakin ne olivat varmasti kaikkein tärkeimpiä!

Norsut juttelivat laiskasti keskenään. "Katsokaa tuota riikinkukkoa", ne sanoivat ilkeästi. "Kuinka rumat, ruskeat siivet sillä on meihin verrattuna!" Ne pitivät huolen, että puhuivat niin kovalla äänellä, että riikinkukko varmasti kuulisi niiden ilkeät sanat. 

Riikinkukkoraukka, joka oli kiltti ja sydämeltään nöyrä, ei voinut kuin olla samaa mieltä norsujen kanssa. Se ajatteli: "Norsut ovat oikeassa. Olen pieni. Siipeni eivät ole kauniit kuin keijuilla, enkä ole yhtä vahva kuin norsut."

Ajan kuluessa norsut muuttuivat ylpeiksi. Ne alkoivat ajatella, että pystyisivät tekemään ihan mitä vain. Ahneet norsut veivät kaikki banaanit banaanipuista, eivätkä jättäneet muille eläimille mitään. Muut eläimet olivat murheissaan, koska eivät saaneet edes yhtä banaania ateriakseen. Ja arvaatko, mitä norsut tekivät kantaessa banaaneja kärsillään?

Norsut saapuivat mihin tahansa haluamaansa kylään, levittivät siipensä kuin maton ja istuivat alas piknikille. Koko kylä murskaantui norsujen painon alla. Talot menivät littanoiksi ja pellot pilalle, ja kyläläiset olivat aivan kauhuissaan.

Kylässä asuvat ihmisraukat olivat vihaisia, kun heidän talonsa tuhoutuivat. Myös eläimet, joiden vatsat olivat tyhjät, olivat kiukkuisia. Silloin Jumala päätti, että nyt saa riittää. Ylpeät, ahneet norsut olivat aivan liian suuria kärsilleen ja kaipasivat opetusta!

Jumala kutsui norsut juttelutuokiolle. Hän sanoi niille: "Oi uljaat norsut, kuunnelkaa minua. Olen hyvin kiitollinen, että autoitte minua tekemään maailmasta täydellisen. Haluan siis järjestää juhlat. Vain norsuille."

Norsut olivat tyytyväisiä. Yksi norsu sanoi toiselle: "Huomaatko! Jopa Jumala tietää, kuinka vahvoja ja urheita olemme ja kuinka paljon häntä autoimme. On ihan oikein, että hän järjestää meille juhlat!"

Niinpä ahneet norsut ilmestyivät juhliin yksi kerrallaan ylpeyttä ja itsevarmuutta puhkuen. Aivan kuten luvattu, Jumala oli hankkinut parasta ruokaa, ja sitä oli kukkuloittain. Kirkkaankeltaisia banaaneja, tummanpunaisia granaattiomenoita, kirpeitä guavia, mehukkaita mangoja… kaikkia kuviteltavissa olevia hedelmiä. 

Ahneet norsut olivat innoissaan. Ne söivät kaiken. Viimeistä palaa myöten.

Aterian päätteeksi norsut olivat niin täynnä, että ne nukahtivat yksi toisensa jälkeen, ympärillään pois heitettyjä banaaninkuoria ja mangonpaloja. Tätä hetkeä Jumala oli odottanut. Kun viimeinenkin norsu oli sulkenut silmänsä, hän otti esiin hyvin suuren veitsen. Hiljaa hän kulki norsulta toisen luo ja leikkasi niiden siivet irti. Hän antoi kauniit siivet pienille riikinkukoille. Pienet riikinkukot tulivat niin iloisiksi, että ne juoksivat metsään ja lauloivat ja tanssivat siellä.

Oletko nähnyt riikinkukkojen tanssin, riikinkukkojen tanssin, riikinkukkojen tanssin?

Oletko nähnyt riikinkukkojen tanssin puiden ympärillä?

Kyllä, olen nähnyt riikinkukkojen tanssin, riikinkukkojen tanssin, riikinkukkojen tanssin.

Kyllä, olen nähnyt riikinkukkojen tanssin puiden ympärillä. 

*

Ajattele nyt norsuja.

Kun norsut vihdoin heräsivät nukuttuaan kauan, ne olivat järkyttyneitä nähdessään kauniiden riikinkukkojen heiluttelevan upeita sulkiaan niiden ympärillä. Ne olivat hyvin, hyvin vihaisia. Mutta Jumalalla ei ollut aikaa kuunnella niiden valitusta. Sen sijaan hän sanoi: "Haluan, että teistä tulee kiltimpiä ja ystävällisempiä. Haluan, että käytätte voimianne ja autatte kyläläisiä rakentamaan talonsa uudelleen."

Norsut häpesivät aiempaa käytöstään. Ne päättivät auttaa kylien asukkaita parhaansa mukaan. Joten vielä nykyäänkin norsut auttavat kylien ihmisiä aina ohi kulkiessaan.