Riku Huittinen ja hänen kissansa

Kertomus Englannista

*

Olipa kerran, kauan sitten, köyhä poika nimeltään Riku Huittinen, jolla ei ollut äitiä eikä isää huolehtimassa hänestä, joten hän oli usein kovin nälkäinen. Hän asui maaseudulla pienessä kylässä. Hän oli kuullut kerrottavan kaukaisesta paikasta nimeltä Lontoo, jossa kaikki olivat rikkaita ja kadut oli päällystetty kullalla.

Riku Huittinen oli varma, että joskus hän vielä lähtisi kaupunkiin ja kaivaisi kaduilta niin paljon kultaa, että tulisi rikkaaksi. Eräänä päivänä hän kohtasi ystävällisen ajurin, joka lupasi Rikulle kyydin Lontooseen. Niin he lähtivät matkaan.

Riku ei voinut uskoa silmiään, kun he tulivat perille suureen kaupunkiin: hän näki hevosia, vaunuja, satoja ihmisiä, korkeita rakennuksia ja paljon mutaa, mutta ei kultaa missään. Mikä pettymys, mistä hän nyt saisi rikkautensa? Miten hän pystyisi ostamaan edes ruokaa?

Vain muutaman päivän jälkeen hän oli niin nälkäinen, että luhistui räsyiseksi kasaksi rikkaan kauppiaan talon portaille.

Talosta astui ulos keittäjä: "Mene tiehesi!" hän huusi. "Senkin likainen rääsyläinen!" Kokki yritti lakaista hänet pois porrasaskelmalta luudalla.

Samassa kauppias saapui talolleen ja sääli Riku-raukkaa, kiltti mies kun oli.

"Kanna hänet sisään taloon", hän käski palvelijaansa.

*

Kun Riku oli saanut syödä ja levätä, hänelle annettiin töitä keittiössä. Riku oli kiitollinen kauppiaalle, mutta keittäjä oli luonteeltaan häijy, ja hän löi ja nipisteli Rikua, kun kukaan ei ollut näkemässä.

Riku oli onneton myös, koska hänen makuuhuoneensa, aivan talon ylimmässä kerroksessa oleva pikkuruinen koppero, oli täynnä rottia ja hiiriä, jotka juoksentelivat hänen kasvoillaan ja yrittivät purra häntä nenästä. 

Hän oli niin epätoivoinen, että säästi jokaisen ansaitsemansa pennin ja osti kissan. Kissa oli aivan erityislaatuinen kissa, sillä se oli koko Lontoon paras hiiri- ja rottakissa. 

Meni vain muutama viikko, ja Rikun elämä helpottui. Hänen ovela kissansa oli syönyt kaikki rotat ja hiiret, ja Riku sai nukkua rauhassa.

Melko pian tämän jälkeen Riku kuuli, kuinka kauppias kyseli kaikilta talossa, olisiko heillä hänelle jotain myytävää. Hänen laivansa oli lähdössä pitkälle matkalle maapallon toiselle puolelle, ja kapteeni myisi laivalta kaiken mahdollisen, jonka avulla he voisivat tienata. Voi Riku-rukka, mitä myytävää hänellä olisi?

Yhtäkkiä hän keksi.

"Anteeksi, herra, otatteko kissani?"

Kaikki räjähtivät nauruun, mutta kauppias hymyili ja sanoi: "Tottahan toki, ja sinä saat kissan koko myyntihinnan."

Kun kauppias oli lähtenyt kaupungista, Riku oli taas yksin hiirien ja rottien kanssa, ja ne ryömivät hänen päällään öisin. Ja päivisin keittäjä käyttäytyi entistä ilkeämmin, kun kukaan ei ollut estelemässä. Riku päätti karata.

Kun hän oli kävelemässä pois päin, kirkonkellot soivat ja kuulosti siltä kuin ne olisivat sanoneet:

Palaa takaisin, Riku Huittinen
Lontoon pormestari kolminkertainen

"Voi hyvänen aika, mitä vielä", Riku mietti ihmeissään. "Jos minusta kerran tulee pormestari, niin on kai parempi jäädä. Kestän keittäjän ja hiirten ja rottien kiusanteon, ja kun minusta tulee pormestari, minä näytän vielä hänelle!"

Joten hän palasi takaisin.

*

Kauppiaan laiva oli sillä välin päässyt perille maapallon toiselle puolen. Ihmiset olivat niin iloisia heidän tulostaan ja toivottivat kauppiaan niin ystävällisesti tervetulleeksi, että hän päätti lähettää kuninkaalle ja kuningattarelle lahjoja.

Kuningas ja kuningatar ilahtuivat kovasti ja kutsuivat kaikki juhla-aterialle. Mutta, uskomatonta kyllä, heti kun ruoka tuotiin tarjolle, ilmestyi paikalle kuin taikaiskusta satoja rottia, jotka söivät kaiken ennen kuin vieraat saivat mitään.

"Voi hyvänen aika", kuningas sanoi: "näin tässä aina käy – en koskaan ehdi syödä omenapiirakkaani. Mitä ihmettä voin tehdä?"

"Minulla on ajatus", kauppias sanoi. "Minulla on hyvin erityinen kissa, joka on matkustanut kanssani Lontoosta saakka, ja hän syö rottasi ennen kuin ne ehtivät ahmia juhlaruokasi."

Ja toden totta, seuraavan kerran kun juhla-ateria oli valmistettu ja rotat ilmestyivät, kissa syöksyi tappamaan rotat salamannopeasti kuninkaan ja kuningattaren iloksi.

Kuningas ja kuningatar tanssivat riemusta ja antoivat kauppiaalle laivalastillisen kultaa maksuna hyvin erityisestä kissasta.

Kun laiva palasi Lontooseen, Riku oli hämmästynyt kaikesta kullasta, jonka kauppias hänelle kissasta maksoi. Vuosien varrella hän käytti rahansa niin viisaasti ja teki niin paljon hyvää ihmisille ympärillään ja työntekijöilleen, että hänet valittiin Lontoon pormestariksi peräti kolme kertaa. Hän ei koskaan unohtanut hyvää ystäväänsä kauppiasta, joka oli ollut niin rehellinen ja antanut hänelle kaikki rahat, joita kissasta oli tienannut, eikä pitänyt mitään itsellään.

Kasvaessaan aikuiseksi Riku rakastui Liisaan, kauppiaan kauniiseen tyttäreen, ja he menivät naimisiin. He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, niin kuin saduissa tapahtuu.

Palaa takaisin, Riku Huittinen
Lontoon pormestari kolminkertainen

Kuten huomaat, kellot olivat oikeassa.