Joha ja aasi

Kertomus Saudi-Arabiasta

*

Eräänä päivänä Joha ratsasti aasillaan matkalla torille. Johan poika kulki aasin vieressä suitsia pidelleen ja isänsä kanssa jutelleen.

Kun isä ja poika ohittivat tien sivuun kokoontuneen pienen ihmisjoukon, nämä alkoivat arvostella Johaa.

He sanoivat iäkkäälle miehelle: "Kuinka voit olla niin julma, Joha? Kuinka voit ratsastaa aasilla ja laittaa poikasi kävelemään vieressä?"

Kuultuaan nämä sanat Joha laskeutui aasin selästä ja nosti poikansa ratsaille sijastaan.

Joha ja hänen poikansa jatkoivat matkaansa kohti toria, Joha aasin vieressä kulkien ja suitsista pidellen.

Kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Joha ohitti kaivolle kokoontuneen naisjoukon.

Naiset hämmästyivät heidät nähdessään. He kysyivät: "Miksi vanha mies kävelee ja hänen poikansa ratsastaa aasilla? Eihän se ole oikein!"

Joten Joha kiipesi aasin selkään poikansa kanssa, ja he jatkoivat matkaansa.

Oli jo myöhäinen iltapäivä, aurinko paistoi korkealla taivaalla ja oli kuuma, mutta Joha ja hänen poikansa jatkoivat matkaansa torille.

Aasi kulki hyvin hitaasti, sillä isä ja poika painoivat sen selkää, mutta kukaan ei arvostellut heitä ennen kuin he kohtasivat ihmisjoukon sen kaupungin laitamilla, jossa tori sijaitsi. Ihmiset osoittivat Johaa ja hänen poikaansa paheksuen, koska he molemmat istuivat pienen aasin selässä, ja aasi kulki hitaasti isän ja pojan painon vuoksi.

"Miksi te molemmat ratsastatte noin pienellä aasilla?" he huusivat Johalle. "Ettekö huomaa, että painatte liikaa, eikä aasi jaksa kantaa teitä molempia?"

"Minusta olisi parasta, jos me molemmat laskeutuisimme maahan ja kävelisimme", Joha sanoi pojalleen. "Silloin kukaan ei voi enää sanoa meille mitään."

Joten Joha ja hänen poikansa laskeutuivat aasin selästä. Joha otti suitset ja talutti aasia, ja he kulkivat pojan kanssa kohti kylän keskustassa olevaa toria.

Johan saapuessa torille monet kuitenkin nauroivat vanhalle miehelle ja pilkkasivat häntä.

"Oletpa sinä hölmö!" he sanoivat. "Minkälainen mies omistaa aasin, mutta kävelee poikansa kanssa, vaikka hän voisi ratsastaa?"

Joha ei ollut vihainen ihmisille, koska hän ymmärsi, että oli mahdotonta miellyttää kaikkia, ja ehkäpä olisi parasta, että jokainen päättää itse, kuinka elää elämänsä.