KidsOut World Stories

Hyvä ystävä Noel White    
Previous page
Next page

 

 

 

 

Hyvä ystävä

Kertomus Englannista

 

 

 

 

 

*

Yasin muutti perheineen Irakista Englantiin pikkupoikana. Yasin ei halunnut lähteä kodistaan Samarrassa, mutta hänen isänsä mukaan se oli perheen etu. Samarrassa ei ollut enää turvallista asua, ja isä toivoi, että hänen poikansa saisi kasvaa maassa, jossa hyväksytään kaikki ihmiset. Yasinin isä kertoi Yasinille, että Englanti on monikulttuurinen maa, jossa ihmiset asuvat ja työskentelevät yhdessä alkuperästä ja uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.

Vaikka Yasin ei halunnut lähteä Irakista, hän sopeutui pian uuteen elämäänsä suuressa kaupungissa, jonka nimi oli Lontoo. Lontoo oli kiinnostava, sillä siellä oli korkeita rakennuksia ja museoita, ja Yasin ihastui erityisesti Lontoon planetaarioon sekä Thamesjokeen ja sen vanhoihin siltoihin.

Yasin ystävystyi naapurissa asuvan Andrew-pojan kanssa. Koko kesän Andrew ja Yasin leikkivät yhdessä puistossa ja kävivät monta kertaa eläintarhassa Andrew'n äidin kanssa. Andrew antoi Yasinin leikkiä leluillaan ja lukea sarjakuviaan ja kertoi tälle kaiken suosikkisupersankareistaan. He rakensivat majan Yasinin takapihalle ja menivät sinne aikuisia piiloon.

Yasinilla oli hauska kesä ja pian hänestä alkoi tuntua, että Lontoo oli hänen kotinsa, vaikka se olikin suurkaupunki, eikä aurinko paistanut yhtä kuumasti kuin Samarrassa. Yasin puhui koko ajan paremmin englantia, mikä oli erityisesti Andrew'n ansiota. Oli kuitenkin paljon sanoja, joita Yasin ei ymmärtänyt, ja usein hän tunsi itsensä hölmöksi, kun ei osannut puhua niin hyvin kuin olisi halunnut.

Sitten tuli syyskuu, ja lehdet alkoivat putoilla puista, ja silloin Yasinin isä kertoi, että Yasinin oli aika mennä kouluun. Yasin oli seitsemänvuotias, joten hän aloittaisi kolmannella luokalla läheisessä alakoulussa. Se oli sama luokka, jota Andrew kävi!

Vaikka Yasin oli hermostunut koulun aloittamisesta, hänen isänsä ja äitinsä vakuuttivat, että koulussa olisi hauskaa, hän saisi paljon uusia ystäviä ja oppisi paljon kiinnostavia, uusia asioita.

"Englantilaiset koulut ovat kuulemma oikein hyviä", Yasinin äiti sanoi.

"Ja opit lisää englantia tosi nopeasti", hänen isänsä sanoi.

Yasin ei ollut vakuuttunut, mutta kun Andrew koputti oveen samana aamuna ja kertoi leveästi hymyillen, että koulussa olisi tosi hauskaa, Yasinin olo muuttui paremmaksi, koska hän luotti ystäväänsä.

Pojat juttelivat koko matkan koulun porteille. Andrew kertoi Yasinille koulun leikkipaikasta ja siitä, kuka oli paras opettaja ja ketkä olivat kivoimmat pojat ja näteimmät tytöt, ja kuinka lounaalla oli usein sitruunakiisseliä jälkiruoaksi. Yasin ei tiennyt, mitä sitruunakiisseli oli, mutta Andrew tuntui olevan siitä niin innoissaan, että sen oli pakko olla hyvää.

Kun pojat pääsivät luokkaan, asiat eivät kuitenkaan menneet Yasinin kuvittelemalla tavalla. Opettaja pyysi Andrew'ta istumaan luokan etuosaan, ja sitten hän esitteli Yasinin muille lapsille. Yasinista ei ollut kiva seistä luokan edessä, ja yksi pojista huusi, että hän on haiseva ulkomaalainen. Kaikki pojat ja tytöt nauroivat, ja sitten toinen poika pilkkasi Yasinin aksenttia, kun häntä pyydettiin sanomaan nimensä ja kertomaan, mistä hän oli kotoisin.

"Opettaja, minä en ymmärrä, mitä hän sanoo. Hän ei osaa puhua englantia", ilkeä poika sanoi.

Lopulta Yasin sai mennä istumaan luokan perälle, vaikka hän olisi halunnut istua Andrew'n vieressä, ja hän tunsi olonsa todella yksinäiseksi. Vieressä istuva tyttö katseli häntä oudosti, ja se sai Yasinin tuntemaan olonsa epämukavaksi. Kun tuntia oli kulunut vähän aikaa, tyttö viittasi ja kysyi opettajalta, saisiko hän vaihtaa paikkaa. Yasin ei ymmärtänyt, millä tavalla hän oli häirinnyt  tyttöä.

Kun kello soi, oli aika mennä ulos leikkipaikalle. Lapset laittoivat kirjat kiinni, pukivat takit päälleen ja suuntasivat ulos kauniiseen, aurinkoiseen syyspäivään. Opettaja pyysi Yasinia odottamaan hetken ja kiinnitti hänen paitaansa rintamerkin, jossa luki Yasinin nimi.

"Noin", hän sanoi ja hymyili. "Nyt kaikki lapset tietävät, mikä sinun nimesi on."

Yasinin mielestä rintamerkki näytti tyhmältä, ja kun hän meni ulos, kaikki lapset osoittivat sitä ja nauroivat.

"Sinulla on tytön nimi", sanoi pieni poika, jolla oli vaalea, kihara tukka.

Yasin halusi sanoa, ettei se ollut tytön nimi, mutta häntä jännitti liikaa. Kun Yasinia jännitti, hän ei enää osannut puhua kunnolla englantia, ja sanat jäivät kiinni hänen kurkkuunsa. Hän oli surullinen ja halusi juosta pois leikkipaikalta äidin ja isän luokse, eikä tulla enää koskaan kouluun. Juuri, kun hän oli säntäämässä karkuun, hän kuuli tutun äänen.

"Hei, Yasin." Hän katsoi ylös ja näki Andrew'n seisovan vieressään.

Andrew katsoi ympärille kerääntyneitä lapsia ja pudisti päätään. "Mikä teitä vaivaa?" hän kysyi. "Yasin on minun kaverini, ja minä sanoin hänelle, että koulussa on kivaa. Miksi pilaatte sen häneltä?"

"Hän on erilainen", sanoi pitkä tyttö, joka seisoi joukon edessä.

"Niin olet sinäkin", Andrew sanoi. "Olet koko koulun pisin tyttö, eikä sinusta ole kivaa, kun lapset pilkkaavat sinua, vain onko?"

Sitten Andrew katsoi kiharatukkaista poikaa. "Ja sinusta ei ole kivaa, kun tukkaasi kutsutaan tyttömäiseksi", hän sanoi pojalle. "Me olemme kaikki erilaisia, ja siksi olemme kiinnostavia. Mitä siitä tulisi, jos olisimme kaikki ihan samanlaisia?"

Lapset olivat hiljaa.

Sitten Yasin nosti päänsä ylös. "Tylsää", hän sanoi ja hymyili.

"Niin juuri!" Andrew huudahti ja hymyili takaisin. "Tosi tylsää!"

Kaikki lapset alkoivat nauraa.

"Tosi tylsää", he lallattivat toisilleen.

Andrew kertoi kaikille, kuinka hän oli viettänyt koko kesän Yasinin kanssa, kuinka he olivat rakentaneet yhdessä majan ja leikkineet puistossa, ja kuinka Yasin piti enemmän Batmanista kuin Supermanista ja kuinka hän tosiaan oli erilainen, koska hän ei tykännyt hodareista!

Lapset nauroivat vielä, ja pian kaikki juttelivat asioista, jotka erottivat heidät toisistaan. Peter Jenkins nosti paitaansa ja esitteli kaikille isoa, violettia syntymämerkkiä vatsassaan.

"Tässä teille jotain tosi erilaista", hän sanoi ylpeänä. "Kenelläkään teistä ei varmasti ole samanlaista syntymämerkkiä kuin minulla!"

Kun välitunti loppui, Andrew viittasi luokassa ja ehdotti opettajalle, että heidän tulisi käyttää oppitunti keskustellen siitä, kuinka hienoa oli, että kaikki olivat erilaisia kuin toiset, ja kuinka ihmiset tulivat Englantiin kaikkialta maailmasta aloittamaan uuden elämän, niin kuin hänen ystävänsä Yasin.

Opettajan mukaan on tärkeää, että jokainen saa olla yksilö, ja on upeaa, kuinka monikulttuurinen saari Britannia on. Yasin kirjoitti nämä sanat kirjaansa ja lupasi itselleen opettelevansa ne ja muistavansa ne aina. Hän kirjoitti kirjaansa myös "ystävä". Sen sanan merkityksen hän jo tiesi, mutta hän halusi kirjoittaa sen muistiin, koska oli niin onnekas, että hänellä oli Andrew'n kaltainen ystävä, joka puolusti muita eikä tuominnut heitä erilaisuuden vuoksi.

Enjoyed this story?
Find out more here