KidsOut World Stories

Kilpikonna ja jänis KidsOut    
Previous page
Next page

Kilpikonna ja jänis

A free resource from

Begin reading

This story is available in:

 

 

 

 

Kilpikonna ja jänis

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*

Olipa kerran, ei kovin kaukana täältä, niitty, jossa vilkas jänis ja unelias kilpikonna asuivat.

Iloisen jäniksen nimi oli Jonne ja uneliaan kilpikonnan Artturi. Artturi-kilpikonna söi päivällisensä mielellään rauhassa, kun taas Jonne hotkaisi oman ruokansa ja juoksenteli sen jälkeen Artturin ympärillä, kunnes tätä alkoi pyörryttää.

Eräänä päivänä heillä oli kiistaa.

"Minä olen koko maailman nopein eläin", Jonne sanoi. "Olen nopeampi kuin kiitävä gepardi, loikkiva leijona tai vikkelä vompatti", hän kehuskeli.

"Ole jo hiljaa", Artturi huokaisi. "Olet niin täynnä itseäsi! Jos et ole varovainen, sinulle käy vielä köpelösti!"

"Missä se köpelö on?" Jonne kysyi. "Onko sinne pitkä matka?"

Artturi pyöritti silmiään ja jatkoi herkullisen lehtisalaatin mutustelua.

"Lopettakaa kiistely", ohi lentävä mustarastas sanoi.

"Ei, tämä on vakava asia", Jonne-jänis vastasi. "Todistan teille, että minä olen koko maailman nopein eläin!"

"Selvä", Artturi-kilpikonna sanoi. "Minä kisaan sinua vastaan!"

Jonne-jänis nauroi kippurassa.

"Odotapa vain", Artturi sanoi. "Pyydän vanhaa viisasta Pertti-pöllöä järjestämään meille kisan."

Vanha viisas Pertti-pöllö järjesti kisan seuraavalle päivälle. Kaikki niityn eläimet pukeutuivat parhaimpiinsa, kampasivat turkkinsa, nappasivat lipun heilutettavaksi ja valmistautuivat kannustamaan kilpikonnaa ja jänistä.

"Paikoilla! Valmiina! Nyt!" Pertti huusi. Niin kilpajuoksu alkoi!

Hyvin, hyvin hitaasti Artturi-kilpikonna lähti matkaan, kun taas Jonne-jänis pinkaisi eteenpäin sellaista vauhtia, ettei hänestä pian näkynyt jälkeäkään. Hänen etumatkansa oli niin suuri, että taakse katsoessaan Jonne ei nähnyt Artturi-kilpikonnaa lainkaan.

"Hitsi", Jonne ajatteli. "Olen oikeastaan voittanut jo koko kisan! Taidanpa ottaa pikku nokoset tässä puun alla, nyt on niin kuuma päiväkin." Jonne-jänis oli pian syvässä unessa.

Sillä aikaa Artturi-kilpikonna taapersi eteenpäin hitaasti, nauttien kilpeensä porottavasta auringosta. Eteenpäin ja eteenpäin, aina vain eteenpäin hän vaelsi, haukaten aina toisinaan hieman ruohoa. Hän vaelsi ohi tammen ja ohi sillan, hän taapersi ohi navetan ja Jonne-jäniksen, joka kuorsasi edelleen puun varjossa.

Artturi taapersi eteenpäin, kunnes saapui maaliviivalle, jonne vanha viisas Pertti-pöllö ja muut niityn eläimet olivat kokoontuneet odottamaan.

Kaikki eläimet ryntäsivät Artturin ympärille hurraten ja riemuiten.

"Upea suoritus! Upea suoritus! Sinä voitit!"

Meteli herätti Jonne-jäniksen.

"Voi ei! Voi ei! Mitä oikein tapahtuu? Mistä tuo meteli tulee? Väliäkö tuolla. Paras juosta loppumatka, niin voin mennä syömään päivällistä", hän ajatteli.

Jonne-jänis lähti juoksemaan alas mäkeä, maaliviivaa kohti. Kun hän pääsi sinne, hän huomasi kuitenkin kauhukseen, että Artturi-kilpikonnalla oli voittajan kultamitali kaulassaan.

"Ei voi olla totta! Hän on varmasti huijannut!" Jonne-jänis huudahti. "Kaikki tietävät, että minä olen häntä nopeampi!"

"Ei Artturi huijannut", sanoi vanha, viisas Pertti-pöllö. "Hän voitti aivan rehellisesti. Artturi ylitti maaliviivan ensin, hän kulki hitaasti ja varmasti, eikä luovuttanut."

Jonne-jänis murjotti tyytymättömänä. Artturi-kilpikonnaa harmitti Jonnen puolesta, ja hän yritti lohduttaa tätä.

"Piristy nyt, Jonne, se oli vain yksi kisa", Artturi sanoi. "Voitat varmasti ensi kerralla. Ja ystävyytemme on minulle tärkeämpi kuin mikään kilpailu auringon alla."

Siitä päivästä lähtien he ovat olleet parhaat ystävykset, ja Jonne-jänis on lopettanut kehuskelun kokonaan.

Enjoyed this story?
Find out more here